La Habanera

…Minä ja useat tuttuni ovat asuneet vuosikausia ulkomailla ja osa on jäänyt niille maille. Mutta meistä monikaan ei jäänyt ensin Suomeen takomaan uraa, vaan lähti heti kun pystyi. Ja kaikki ovat joutuneet elättämään itsensä työnteolla, tavalla tai toisella, jossakin vaiheessa. Minä lähdin opiskelemaan, sitten rakkaus vei muualle. Ihan tuttu tarina siis. Palasin kymmenen vuoden jälkeen Suomeen. Olen ollut pois työelämästä muutaman vuoden lasten takia eikä ole kiire takaisin. Mieheni tekee nyt työtä ja jossakin vaiheessa toivomme voivamme vaihtaa osia. Tunnen olevani aidosti onnellinen ja tekeväni juuri sitä mitä olen aina halunnut. Olenko oikeassa, että ennen kaikkea omat kokemuksenne työnteosta ja uranluomisesta ovat saaneet teissä aikaan noin voimakkaan vastareaktion? Eikö kuitenkin mielestänne ole mahdollista, että monella on olemassa parempi balanssi elämässä kuin teillä aiemmin elämässänne oli? Vaikka omassa ystäväpiirissännekin olisi himosuorittajia ja materiankerääjiä, minä taas tunnen paljon ihmisiä, joilla on elämänarvot aika hyvin kohdallaan. Joka tapauksessa oli innostavaa ja mielenkiintoista lukea elämästänne ja rohkeasta elämänmuutoksestanne! Kiitos siitä!